Susanne Wendell

Suomi

Nimeni on Susanne Wendell, ja olen ollut koiraihminen pentuvaiheesta asti. Lapsena perheessäni oli sekarotuisia koiria, ja teininä harrastin palveluskoirien piirissa saksanpaimenkoirani kanssa. Ensimmäinen keeshondini syntyi 1975.  Tutustuminen tähän rotuun muodostui elämäni sisällöksi moneksi vuodeksi. Rotu oli täysiosuma minulle kaikin puolin, veneilyä harrastavaan perheeseeni se oli kuin luotu. Kiinnostukseni rodusta ja sen jalostuksesta sai minut perehtymään siihen perusteellisesti, ja keeshondista tuli pääasiallinen ajanvietteeni avioliittoni ja neljän lapseni kasvun aikana. Olin yhteydessä kokeneisiin kasvattajiin eri puolella maailmaa saadakseni mahdollisimman paljon tietoa rodusta. Sain jopa nähdä kopiot rekisterikirjosta, jotka kuuluivat rodun jalostuksen alkuvaiheessa käytetyille koirille. Nämä olivat peräisin kasvattajalta, joka oli osallistunut viime vuosisadan alkupuolella ihanteellisen proomukoiran, The Barge Dog, Keeshond- rodun aikaansaamiseen. Opin tuntemaan sukulinjat, joista maamme keeshondkanta polveutui, ja tästä oli paljon hyötyä myöhemmissä tehtävissäni muunmuassa rotujärjestön jalostusneuvojana.
Ihastukseni keeshondiin teki minusta rodun kasvattajan, ja kennelini nimen otin ensimmäiseltä kasvattamaltani nartulta Solvarg, joka syntyi 1978. Solvargerns kennelissä olen kasvattanut myös ceskyterriereitä, cavalierejä, bordercollieita ja mäyräkoiria keeshondien lisäksi. 2000-luvulla siirryin klein- ja mittelspitzeihin, ja enää kodissani elää yksi keeshond, juniorimaailmanvoittaja 2014 Solvargens Ymer. Mittelspitzit vastaavat sitä mihin alunperin ihastuin keeshondeissa ja olen viihtynyt rodun kanssa. Mittelipentueita on syntynyt pentue tai kaksi vuodessa viimeisten noin kymmenen vuoden aikana, ja kotonani on tällä hetkellä neljä tämän rodun edustajia vanhan keeshondin ja kleinspitzin lisäksi.
Ammatissani trimmaajana olen saanut tutustua monenlaisiin koiriin, ja välillä luonani on myös asunut muitakin kuin kasvattamani rotuisia koiria, mutta itselleni sopivimmiksi olen aina kokenut keeshondin ja spitzit. Ulkomuototuomariksi valmistuin 1993 enkä ole laajentanut arvosteluoikeuksiani kovin moneen rotuun. Yksi syy on se, että haluan tuntea arvostelemiani rotuja mahdollisimman hyvin. Toinen on että aikani kuluu muihinkin harrastuksiin, kuten saaristoelämään ja  kymmenen lapsenlasteni kanssa touhuamiseen. Yllättävältä voi tuntua että olen myös speedway-urheilusta hyvin innostunut. Siinäkin tosin kierretään myös ympyrää vastapäivään…
Viime vuosina olen saanut arvostella kasvattamieni rotujen erikoisnäyttelyitä sekä Suomessa että Ruotsissa. Odotan mielenkiinnolla tulevaa tehtävääni Kennelliiton juhlavassa voittajanäyttelyssä, jossa toivon näkeväni omien rotuni lisäksi harvemmin näkemiäni koiria. Ja ehkä omista roduistani sinne löytää sellaisiakin koiria joita en ole aikaisemmin arvostellut… jännää.