Koirat ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Lapsuuden kodissani koiria käytettiin sekä näyttelyissä että käyttökokeissa, kuitenkin etusijalla olivat aina koirien käyttöominaisuudet. Palveluskoiratoimintaan  tutustuin saksanpaimenkoiran kanssa, pieni munsterinseisoja opasti linnunmetsästyksen saloihin, schipperke oli perheemme ensimmäinen varsinainen
seurakoira, kun lähiseudulla ei enää rottiakaan ollut pyydystettävänä. Myös molemmat isoisäni harrastivat metsästystä, apunaan luonnollisesti perinteiset suomalaiset rodut: suomenpystykorva ja karjalankarhukoira.

70-luvun alussa hankin ensimmäisen afgaaninvinttikoiran. Afgaaneja käytettiin  sekä juoksukilpailuissa että näyttelyissä. Niiden myötä koiranäyttelymaailma imaisi minut lopullisesti mukaansa, vaikka olinkin käynyt näyttelyissä jo useiden vuosien ajan vanhempieni koirien kanssa. Pian oma  koirajoukkueeni kasvoi tiibetinterriereillä, joita kasvatin 70-luvun lopulta 90-luvun puoliväliin, sen jälkeen kasvatin muutaman tiibetinspanieli-pentueen, viimeisenä  cairn-pentueen muutama vuosi sitten. 

Ulkomuototuomarioikeudet sain 1982, ensimmäiset arvosteltavat  rotuni olivat tiibetinterrieri ja tiibetinspanieli, vinttikoiraryhmä oli ensimmäinen valmis koko ryhmä. Vuosien varrella  arvosteltavien rotujen määrä kasvoi ja lopulta valmistuin kaikkien rotujen tuomariksi 2017.

Vaikka perhe ja työelämä on vaatinut oman aikansa, olen ollut aktiivisesti mukana paikallisessa koirayhdistystoiminnassa, näyttelytoimikunnissa sekä kennelpiirin toiminnassa. Koulutan myös joidenkin rotujen ulkomuototuomareita ja järjestelen koulutus- ja koetilaisuuksia  Pohjois-Suomeen.

Koiranäyttelyt ovat aina olleet minulle tärkeä ja rakas harrastus. Useimmat viikonloput tulee vietettyä näyttelyissä  milloin missäkin päin maailmaa, etupäässä kuitenkin kohtuullisten lentomatkojen päässä. Välillä toki tulee tehtyä pitkiäkin matkoja. Mutta olipa sitten koiranäyttelyssä arvostelemassa kotimaassa tai ulkomailla, on aina mielenkiintoista tavata uusia ihmisiä ja kulttuuriympäristöjä  yhteisen ystävän - koiran - kautta ja ansiosta.

Arvostelin Helsingissä Messuhallissa ensimmäisen kerran 1987 eli 35 vuotta sitten. On ilo ja kunnia jälleen kerran saada arvostella maailman parhaimmassa näyttelyssä omassa kotimaassa!