Marina Markio

Suomi

Ensimmäisen koiran sain pikkutyttönä. Se ei ollut haluamani suursnautseri tai gordoninsetteri. Äitini ymmärsi onneksi etten olisi niiden kanssa vielä pärjännyt. Sain harmaan kääpiövillakoiran. Onneksi sattui kasvattaja joka vaati ja opetti kädestä pitäen kaiken turkinhoidosta ja trimmaamisesta. Nopeasti minusta sukeutui kenneltyttö villakoirakenneliin. Kasvattajan mennessä näyttelyyn koirineen pesin ja föönasin koiria yötä myöten. Pääsin tämän kokemuksen myötä kesätöihin koiratrimmaamoon 13 vuotiaana. Salongin omisti ulkomuotuomari ja snautseri-pinserikasvattaja Sirkka Henriksson-Pasanen. Ensimmäisenä kesänä siihen maailman aikaan lakaistiin lattoita, pestiin ja föönattiin,ajeltiin koneella lemmikkikoiria ja nypittiin terriereitä sekä snautsereita. Lopputyön ja muotoilut  tekivät aina kokeneemmat tekijät, ei harjoittelija. Vuonna 1972 palautui kasvattajalle aikuinen kääpiösnautseri Munkin Prinz. Se muutti meille villakoirani kaveriksi. Kilpailin sen valioksi ja kävin tiukan koulun snautseri-pinseriroduista Sirkan ohjauksessa. Oli onni myös tutustua moniin koiramaailman legendoihin hänen mukanaan. Mm Hans Lehtiseen, Olavi Pasaseen  ja Kari Järviseen. Minut työnnettiin tuomarikurssille ja valmistuin vuonna 1987. Sain suuren kunnian arvostella erikoisnäyttelyn snautserit pian valmistumisen jälkeen.
Sain kennelnimen Prinzlands vuonna 1978. Kasvatin 18 pentuetta p&s-värisiä kääpiösnautsereita. Minulle on myönnetty Vuolasvirta-palkinto kasvatustyöstä tässä rodussa. Toimin aktiivisesti silloisessa Suomen snautseri-pinserikerhossa, mm lehden toimituksessa, jalostustoimikunnassa ym. yhdistyshommissa. Minulla oli trimmausliike ja tein sitä päätyökseni vuoteen 1989 saakka. Koirien kanssa harrastin näyttelyiden lisäksi rauniokoiratoimintaa ja tottelevaisuutta. Muu elämä vei huomion , muutin ulkomaille välillä ja koiraharrastus jäi vuosiksi. Kotona minulla oli keskikokoinen snautseri ja kaksi kääpiösnautseria.
Vuonna 2003 vaihtui rotu. Tämä johtui lähinnä siitä että kääpiösnautsereista oli tullut ”liian suosittuja”, rodun turkinlaatu muun muassa oli kestämätön, pentuja syntyi ällistyttäviä määriä kaiken tasoisilla siitoskoirilla. Halusin jotain muuta. Minulle tuli ensimmäinen petit basset griffon vendeen Yamastha Crocodile Dundee. Kohta tuli Kanadasta sille kaveri, elämäni koira Amonvhars Ultimate Snowprince. Narttuja talossa on ollut muutama. Pentueita toistaiseksi vain yksi. Päivätyön lisäksi elämääni kuuluu metsissä samoilu ,joskus jäljestäen koiran kanssa. Jonkin verran klassista musiikkia tai lukemista. Arvosteltavien rotujen laajennus on jäänyt hyvin vähiin. Arvostelen vain rotuja joista olen kiinnostunut. Lisäksi laajentaminen vaatii tuomarilta matkustamista ja aikaa, oli hankalaa sovittaa töissä käynti, aikoinaan lapsen hoito ja koirien hoitopaikan järjestäminen. Olen arvostellut harvakseen sekä snautseri-pinserirotuja että bassetrotuja kotimaan lisäksi Ruotsissa, Tanskassa, Belgiassa, Venäjällä ja Puolassa.